ke 4.12.2013
Pikkujoulut! Ja pöydät notkuivat herkkuja! Oli keksi ja karkkia ja sipsiä ja piirakkaa ja ties vaikka mitä! Vähän alkuun ensin lauleltiin (tosin yhtään joululaulua ei kyllä tainnut listoille osua) ja sitten hyökättiin pöydän antimien kimppuun.
Improvisoidun teatteritaiteen ja valokuvauksen lomassa mussutimme minkä pystyimme, mutta silti herkkuja jäi kotiin viemisiksi vaikka kuinka! Illan lopetukseksi harjoittelimme ylihuomista seikkailijalupausta varten, ja tutkailimme, että mitähän sitä on tarkoitus sitten luvata. Partiokirkossa nähdään!
ke 27.11.2013
Tällä viikolla oli tarkoitus olla heikoilla jäillä. Ei tosin johtajakaan niin optimistinen ollut, että olisi järven selälle suunnitellut lähtemistä, mutta jos nyt edes lumikasassa olisi voinut pyöriä. Mutta ei! Plussaa viisi astetta, vesisadetta ja järkyttävä loska joka paikassa.
Joten tyydyimme pelaamaan tervapataa (englannin kielellä höystettynä), ja juoksemaan karkuun hirveää Ilvestä. Sitten sisälle! Siellä tutustuimme kuitenkin vaaran paikkoihin jäällä, emmekä siis lähde kokeilemaan onneamme laiturien luo, siltojen alle tai joen laskuvirtauksiin.
Illan lopuksi kuultiin tarinaa Pyhästä Yrjöstä (St.George), joka pelasti kauniin neidon (maiden) ja kyläläiset (villagers) hirmuisen lohikäärmeen (dragon) uhkalta! Ja tietenkin teemaan sopivasti laulettiin Lohikäärme Puffista. Mietimme myös, milloin itse voisimme olla samalla lailla rohkeita kuin Yrjö – vaikkapa puolustaessamme kaveria, jota muut kiusaavat.
ke 20.11.2013
Hyppy ja pomppu! Tänään olimme tutustumassa monelle uuteen lajiin, parkouriin. Lajin harrastaja, Eero, meitä Loikkaamolla opasti sulavan liikkumisen ihmeelliseen maailmaan.
Ensi alkuun hieman lämmittelimme – me kaikki tykättiin punnerruksista ihan tosi paljon! Sitten päästiin vähän ylittämään esteitä ja tasapainoilemaan. Hieman meinasi olla kärsimättömyyttä ilmassa: “saadaanko me jo mennä tonne ylös?!” Ei ihan vielä, ensin täytyi juosta päin seinää. Hirmuisen näppärästi Ilvekset esteen päälle kipusivatkin, ja apinan lailla roikkuen alas.
Kissaloikka vähän jännitti aluksi, mutta kaikki – Katia lukuunottamatta – sitä taisivat kokeilla, moneen kertaan. Lopuksi leikittiin seuraa johtajaa, jossa ei saanut koskea lattiaan (punnerrusten uhalla). Kaikki pääsivät kuin pääsivätkin sekä ihan ylös että sieltä alas.
Seuraavan ryhmän vallatessa salin juttelimme vielä hetken loppusyksyn jutuista ja kuultiin iltatarina laskuvarjon pakkaajista. Kuka sinun laskuvarjosi pakkaa?
ke 13.11.2013
Kylläpä oli legendaarista! Tai siis suoritimme tänään seikkailijoiden suoritusta, jossa tutustutaan partiotarinoihin, ja niiltä tiimoilta väritimme B-P:n tarinaa kuvakirjaksi ja lopuksi tutustuimmekin siihen. Pyhään Yrjöön ei tänään enää aika riittänytkään, mutta joskus lähitulevaisuudessa senkin kimppuun hyökätään!
Värkkäsimme myös huiviholkit koko vartiolle. Ilvesten malli on partiohuivi partiohuivissa. Teimme siis pienet partiohuivit, joissa on huivimerkkinä Ilves-kuva, ja ne roikkuvat tulevaisuudessa merkkinämme. Hienoja tuli!
la-su 2.-3.11.2013
Ensimmäinen yöretki, ja suuntasimme yhdessä muiden ryhmien kanssa bussilla kohti Partiokolkkaa. Ruokailun jälkeen ensimmäinen koetoksemme oli leipoa koko porukalle (80:lle) omenapiirakkaa välipalaksi, ja se onnistuikin kerrassaan mainiosti! Siitä selvittyämme lähdimme tutustumaan yösijaamme laavulle, ja pystyttämään kiintolaavun viereen kevytlaavu lisätilaksi. Porukalla veisteltiin maakiiloja ja opeteltiin telttasolmua – hyvin piti!
Illalla vietettiin yhteistä iltanuotiota, syötiin iltapalaa ja alettiin valmistautua ulkoyöhön. Yöpuvut päälle, makuupussit kainaloon, ja pikkutihkussa kohti laavua. Sinne päästyämme tihku yltyi raekuuroksi ja lopulta jatkuvaksi sateeksi – jolloin havaitsimme, että kangaslaavun saumojen teippaukset olivat aivan surkeat, ja osalle nukkujista (johtajille) tulisi todennäköisesti kostea yö.
Iltatoimet kuitenkin sujuivat mainiosti, ja Ilvesten päiväkirjan lukemisen sekä iltatarinan jälkeen silmäluomet painuivat kiinni. Puoleen yöhön mennessä kaikki taisivat olla unessa. Aamulla valo herätteli seitsemän jälkeen, ja pikkuisen makuupussikellittelyn jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut, ja suunnattiin päivän puuhiin.
Kolkassa vuorossa oli vielä aamusaunat, aamukasperi, siivousta ja retken päätteeksi valmistettiin nuotiolla nuotionyyttejä. Ne valmistuivat hyvällä hiilloksella nopeasti, ja maistuivat maukkaille. Vielä lipunlasku, ja yhteiskyyti kohti koloa.
ke 30.10.2013
Tänään aloitimme leipuri-taitomerkin suorittamisen, ja kaikki kirmasivatkin heti koloillan aluksi kirkon keittiölle, jossa Kati oli jo haudutellut kattilallisen riisipuuroa – leivoimme tietenkin karjalanpiirakoita!
Ensimmäisenä tehtiin taikina, palasteltiin se ja päästiin kaulitsemaan siitä piirakkapohjia. Ihan kaikki eivät täydellisen pyöreiksi muodostuneet, mutta sopivan ohuiksi kuitenkin. Puuro vaan sisään, enemmän tai vähemmän täydelliset rypytykset, ja eikun uuniin! Paiston jälkeen piirakat vielä voideltiin vesi-voi-seoksella ja piirakat vaikuttivat herkullisilta!
Illan lopuksi kaikki saivatkin kotiinviemisiksi pussillisen herkullisia, lämpimiä karjalanpiirakoita!
ke 23.10.2013
Syyslomasta virkistyneinä kirmasimme jälleen kololle. Alkuleikeissä ei pikkukolhuilta ja nenävammoiltakaan vältytty, mutta pysyviä vammoja tuskin kenellekään jäi.
Illan teemana oli tutustua karttamerkkeihin, ja niitä harjoiteltiinkin Katin omin pikku kätösin askartelemalla lautapelillä, jossa välillä joutui pelilaudan korkeimmalle kohdalle, välillä hypittiin aitojen yli ja välillä ylitettiin jokia. Ja mikä parasta – välillä syötiin lakua! (tosin vain silloin, jos tiesi, mikä jokamiehenoikeudella on sallittua ja mikä ei)
Illan lopuksi kaikki saivat nipun adventtikalentereita myyntiin – varautukaa sukulaiset ja naapurit, myyntitykit ovat tulossa! Ja iltatarinassakin seikkailtiin metsässä, enemmän tai vähemmän eksyksissä.
ke 9.11.2013
Retkitauon jälkeen kokoonnuimme taas – puhkomaan ilmapalloja ja teippailemaan jalkoja. Illan aiheena oli siis Osaatko auttaa?, ja tutustuimme siihen, miten erilaisia haavoja hoidetaan, mitä tehdään jos kaverilla vuotaa verta nenästä, ja miten ennaltaehkäistään rakkojen syntymistä.
Illan kohokohta oli… ette kyllä ikinä arvaa… vaaleanpunainen laastari! Kaksi onnellista voitti pitkässä tikussa sellaiset kotiinvietäviksikin.
Iltatarina kertoi Eki-sammakosta, joka oli ihmeellisen sinnikäs, ainakin sammakoksi, ja onnistui pääsemään saavista pakoon polkemalla maidon voiksi. Sisu-partiolaisten tarina, siis.
la 28.9.2013
Tänään meillä oli ensimmäinen retkemme. Neljä Ilvestä, kaksi johtajaa ja yksi äiti olivat mukana. Sää oli kerrassaan täydellinen – sininen taivas ja muutama pilvi.
Kun saavuille Huutamaan, ensimmäisenä valmistimme lounaan perunamuusista ja kinkusta. Tytöt noutivat ruoka-aineet ja auttoivat keittimen sytyttämissä, samalla kun Gwyneth onnistui polttamaan muusin pohjaan. Puhdistaminen vaati paljon hankausta!
Lounaan jälkeen nostettiin lippu ja kuultiin kaikkien ryhmien huudot. Sen jälkeen lähdimme maastoradalle, joka alkoi sienivisalla. Tytöt tunnistivat sienet hyvin, erityisesti viimeisen, joka oli vaahtokarkkisieni. Seuraavalla rastilla joku oli saanut naulan jalkaansa ja pyysi seikkailijoita auttamaan.
Seuraava rasti oli kaikkein hassuin: meidän piti tehdä yhdestä joukkueen jäsenestä muumio vessapaperilla (luonnollisestikin ulkohuussien edessä), ja kaikki halusivat olla muumioita. Sitä oli äärettömän hauska katsoa!
Lopuksi vielä harjoiteltiin lipunnostoa ja -laskua, sekä askarreltiin omat istuinalustat, ennen kuin päästiin nuotiolle paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja.
Joka rastilta saimme kuution, jossa oli osa kuviosta, ja päivän lopuksi kokosimme niistä kuvan mökistä. Päivä päättyi lauluun ja kertomukseen tyhmästä ja viisaasta rakentajasta. Mahtava päivä!
ke 25.9.2013
I’ve got the B-P spirit… Koloilta aloitettiin uudella laululla upouusista lauluvihkoista, ja sorminäppäryyttä testaavalla leikillä siihen. Tästä jäi vähän kotiläksyäkin… Kokeilimme myös, miten käärme luo nahkansa – ja ainakin ihmisversio siitä oli kovin hikistä puuhaa.
Illan teemana oli tutkailla, mitä retkelle kannattaisi ottaa mukaan, ja tavaroiden paljoudesta saimmekin valittua varusteet niin päivä- kuin yöretkelle, unohtamatta ryhmän yhteisiä tavaroita. Näistä muistona kololla komiat julisteet. Myös jo ekalla kerralla luodut Ilves-säännöt saatiin lopultakin kirjattua ylös.
Illan lopuksi vielä laulelimme Illan pimenemisestä ja kuulimme iltatarinan siitä, kuinka meidän on käsketty rakastaa toinen toistamme.
ke 18.9.2013
Kun on koko päivän jännännyt, että sataako illalla, onpa mukavaa, kun ei sitten sadakaan! Eli tänään oltiin ulkoilemassa koko kööri (samoilla harjuilla retkeilivät myös sudarilaumat Ketterät Majavat ja Oravat).
Ilvesten illan ohjelmassa oli tutustua partion ihmeelliseen maailmaan, ja siitäpä löytyikin tietoa erilaisilta rasteilta. Aivan kaikki eivät aivan joka paikkaan ennättäneet, mutta rasteilta löytyi niin partiopaidan merkkeihin tutustumista, seikkailijoiden ihanteista kuin partiotervehdyksen merkitystäkin. Kaikki maustettuna suunnistuksella pareittain.
Illan lopuksi kuulimme vielä tarinan siitä, miksi partiolaiset tervehtivät vasemmalla kädellä – ystäviä kun olemme – ja hieman myöhässä selviydyimme takaisin kololle ja koteihin.
ke 11.9.2013
Ilvekset goes international! Tänään meillä oli ilo saada joukkoomme uusi johtaja, Gwyneth, ja alkupiirissä viännettiinkin sitten enklantia niin jotta! Mahtava juttu!
Päivän teemana oli Kirjoihin ja kansiin, ja tutustuimme niin Ilveksien päiväkirjaan (siihen paperiversioon) kuin omiin partiokansioihinkin. Partiokansiot tuunattiin oman näköisiksi kankaiden ja liiman avulla, ja siellä ne nyt sitten kiltisti kuivuvat kaappien päällä odottaen seuraavaa partiokertaa.
Loppupiirissä mietittiin vähän, miten voisi helpommin muistaa asioita (eli jos perheenne kaikki lusikat löytyvät jonkun kengistä, älkää ihmetelkö), ja miten Jumalakin meitä muistuttelee itsestään luonnon kautta. Ensi viikolla mennäänkin sitten ulos!! Jeeee!
ke 4.9.2013
Ensimmäinen kokoontuminen! Pikkupandat ovat kasvaneet ulos pesästään, ja on aika siirtyä sudareista seikkailijoihin… Kaverit ovat pääosin tuttuja, mutta uusi johtaja yrittää opetella talon tavoille.
Ja mistäpä sitä olisikaan parempi aloittaa nimen keksimisellä – yllättävänkin haastavan aivoriihen jälkeen päädyttiin nimeen Ilvekset, nuo suloiset tupsukorvat! Ehdotuksiahan tuli kaikkea Supersiileistä Valkovatsa-aratteihin ja Ne toiset kuin ne edellisistä Opaskoiriin. Mutta enemmän tai vähemmän sulassa sovussa Ilves on nyt se oikea.
Nimestä siirryttiin yhteisiin pelisääntöihin, ja ne syntyivätkin ihailtavan yksimielisesti – säännöt näyteltiin, valokuvattiin, ja ensi kerralla saadaankin ne kirjattua muistiin julisteeseen.
Lopuksi vielä ehdittiin pohtia, mistä tässä seikkailijajutussa oikein on kysymys, ja valittiin suoritettavia taitomerkkejä: retkikokki, nikkari, melonta, leipuri, luonnontaitaja, esiintyjä ja hätäensiapu haastavat niin seikkailijoita kuin johtajiakin tulevaisuudessa.
Hyvää yötä, Jeesus myötä… Mukavaa yhteistä Ilves-talvea odotellessa!