Kuva 26 Sitten lumi alkoi kantaa ja vesi ei ollut syönyt vielä jokeen uomaa. Tämä tuntuikin olevan helppoa. Saavuttiin Haltijärvelle (923 mpy), jonka pohjoisrannalla on tunturitupa. Nyt oli helppoa …
Kuva 27 …kunnes tultiin kivikkoisemalle kohdalle, jossa aurinko oli syövyttänyt lumen pehmeämmäksi ja nopein tapa edetä loput 700 m tuvalle oli kontata hankea pitkin, silloin ei uponnut niin syvälle kuin kävellen
Kuva 28 Harvinainen Sinirikko kukki monessa paikkaa, mistä lumi oli sulanut pois
Kuva 29 Haltin ns. uusi kämppä (n. 932 mpy) oli samoin tyhjänä niinkuin oli ollut Pitsusjärvenkin kämppä
Kuva 30 Haltin tuvalta alkoi sitten viimeinen nousu (luokkaa 400 m pystysuunnassa) kohti rajapyykkiä ja vieraskirjaa
Kuva 31 Aikamme talssittua rinnettä ylöspäin rajapyykki 303B ja vieraskirjan sisältävä peltilaatikko rupesivat näkymään
Kuva 32 Rajapyykki 303B (1324 mpy) ja laatikko Norjan puolelta nähtynä 7.6.2009 – taustalla Haltin Ridnitsokka-huippu (huipulla Virve-tukiasema)
Kuva 33 Vieraskirja oli siis paksu ruutuvihko, johon kukin kävijä laittaa rivin alkuun vierailijanumeron eli kopioi edellisen rivin numeron, jota suurentaa yhdellä.
Kuva 34 Meidän nimemme tulivat alimmaisiksi. 17.5.2009 oli vielä käyty suksilla kämppien vieraskirjojen mukaan ja nyt ennen meitä oli käynyt jalkaisin vain kaksi henkilöä, joista toisen olimmekin tavanneet Kuonjarjohkassa.
Kuva 35 Laskeutuminen kävikin paljon helpommin kuin nousu. Taustalla Haltin lumialue, joka ei sula kesälläkään
Kuva 36 Kuudes maaastopäivä 8.6.2009 oli lähdössä käyntiin – kämpälle tullut vaeltaja otti kuvan meistä Haltin valloittajista (samalla yhdestä karhunhampaantekijästä, aivan oikealla kuvassa) Pitsusjärven tuvan portailla.
Kuva 37 Koska halusimme oikaista, jätimme Pitsusjärven eteläpäässä Kalottireitin ja kahlasimme Pitsusjoen poikki sen länsirannalle. Kuva länsirannalta. Taustalla näkyy poromiesten asumuksia Pitsusjärven eteläpään kohdalla itärannalla.
Kuva 38 Vahinko ei tule kello kaulassa. Kuului yllättäen “zing” ja yhden rinkan selkähihnan kiristimestä oli lentänyt osa kivikkoon – rautalankaa ja pihtejä tarvittiin ennenkuin matkaa jatkettiin. Kuva heti rikkoutumisen jälkeen.
Kuva 39 Laskeuduimme vinosti kompassisuunnalla Kouttuskaisin alarinnettä kohti pikkuista autiotupaa
Kuva 40 Riimmajärven rannassa oli “Urtashotelli” eli yksityinen autiotupa, jonka ovi oli kuitenkin auki. (ei polttopuuhuoltoa). Vieressä oleva järvi on 677 mpy.
Kuva 41 Jatkoimme Urtaslaaksoa länteenpäin kohti Lossujärveä
Kuva 42 Pieni Lossujärven autiotupa (n. 810 mpy) oli Lossujärven koilliskulmalla. Kuvan taustalla kaakossa Lossunibba-tunturi (huippu n. 1190 mpy).
Kuva 43 Jatkoimme länteen pari km ja poroaidan ohitettuamme tulimme valtakunnan rajalle (rajapyykki 301) Taustalla näkyykin Loassuhyttene’n tunturitupa (n. 820 mpy). Tämä norjalainen tunturitupa on yksi harvoista, joissa on ovi auki. Normaalisti ne ovat lukittuja ja avain pitää lunastaa jostakin lähikylästä, jotta pääsee sisälle. Tälle alueelle avaimen voi lainata ja sopia maksuista Kilpisjärven tullin norjalaisten virkailijoiden kanssa.
Kuva 44 Loassuhytteneltä lähdimme 9.6.2009 eli seitsemäntenä maastopäivänä aamukolmelta kävelemään kohti maantietä. Pari tuntia ennen meitä oli lähtenyt autokuski kaverin kanssa, jotta hän ehtisi varmasti päivän ainoaan bussiin kohti Suomea. Me lähdimme pari tuntia perään sillä oletuksella, että hän ehtii bussin ja pääsee sillä Kilpisjärvelle hakemaan asuntoautoa.
Kuva 45 Matka jatkui ylängöllä kohti länttä ja lunta oli
Kuva 46 Lähestyttäessä maantietä maisemat kävivät vain “norjalaisemmiksi”
Kuva 47 Vihdoin tuli isompi puro, jonka ylityksen jälkeen piti kääntyä oikealle. Tämä on sellainen kohta, jossa monesti maantieltä tulevat eivät osaa kääntyä Lossujärveä kohti.
Kuva 48 Varsinainen lasku maantielle alkoi ja näkymät olivat kovin vuoriset eivätkä tunturiset – komeat silti
Kuva 49 Yksi km ennen maantietä Didnujoessa on pato ja vesi otetaan turbiiniin, joka on rinteessä maan sisällä ja joka purkaa vetensä maantien toisella puolella olevan ison laakson pohjalle – maan pinnalla joki on tästä eteenpäin varsin kuiva
Kuva 50 Kuskimme olikin saanut peukalokyydin, kun oli tullut maantielle eikä hänen tarvinnut odottaa bussia. Oli kuulemma ottanut jo autossa reilun tunnin tirsat ennen meitä.
Kuva 51 Kävimme “kastamassa sormen jäämereen” Skibotnissa ennenkuin lähdimme kotia kohden.
Kuva 52 Tornion pohjoispuolella pysähdyimme Kukkolankoskella (10.6.2009)
– – –